Ahiṃsā tarkoittaa väkivallattomuuden periaatetta. Mitä käsitteellä oikeastaan tarkoitetaan, ja mikä on sen merkitys nykypäivän joogassa, joogan päämäärän kannalta tai joogaa aloittaessa?
Tässä tekstissä Janne Kontala avaa ahiṃsān tarkoitusta Yoga Sūtran kommentaariperinteen näkökulmasta.
Ahiṃsā ja nykyjooga
Nykyjooga viittaa toistuvasti Yoga Sūtraan, mutta tulkitsee ahiṃsān usein väärin—esimerkiksi esittämällä, että väkivallattomuus toteutuu, kun ei vahingoita itseään āsana-harjoituksen aikana, tai että lihansyönti on hyväksyttävää sosiaalisten tilanteiden jouhevoittamiseksi. Tällaiset tulkinnat vääristävät alkuperäistä merkitystä, jossa ahiṃsā nähdään ehdottomana, yleispätevänä ja perustavana. Jooga ilman väkivallattomuutta sisältää ristiriidan: se osallistuu vahingoittamisen ja kärsimyksen kierteeseen, jonka se väittää lakkauttavansa.
Jos tämän päivän jooga haluaa pysyä uskollisena omille juurilleen, sen on otettava vakavasti ahiṃsān eettinen vaatimus — ulottaen sen henkilöiden välisistä kohtaamisista ruokavalioon, puheeseen, mielen hallintaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Jooga ei ole vain itseä koskeva hyvinvointiharjoitus. Se on tarkoitettu kaikkien olentojen siunaukseksi.
Yoga Sūtran edustama perinne on yksiselitteinen: väkivallattomuuden kanssa ei voi tehdä kompromisseja tekemättä kompromissia joogan itsensä kanssa.
Jooga ilman väkivallattomuutta sisältää ristiriidan: se osallistuu vahingoittamisen ja kärsimyksen kierteeseen, jonka se väittää lakkauttavansa.
Ahiṃsā ja joogan päämäärä
Jooga määritellään mielen liikkeiden lakkauttamiseksi (YS 1.2), mutta mieli on taipuvainen aloittamaan taas vaeltelunsa, kunnes keskeytyksetön samādhi syventyy pysyvän vapautuksen tilaksi, kaivalya.
Rāmānanda Sarasvatīn mukaan joogassa on mahdotonta edistyä laisinkaan ennen ahiṃsān vakiinnuttamista. Muuten mikään muu harjoitus ei johda tulokseen. Hariharānandan mukaan joogan voi aloittaa myös meditatiivisen harjoituksen parissa, mutta harjoittajan on lopulta saavutettava ahiṃsān tila niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ahiṃsān sisäinen puoli on keskeinen: väkivaltaisten tekojen juuri on aggressiivisissa mielteissä. Vain samādhi pystyy poistamaan viimeisetkin painaumat, jotka aiheuttavat aggressiivisia ajatuksia.
Patañjali ei ole ainoa, joka painottaa tällaista sisäistä näkökulmaa. Mahābhārata ylistää julmuudesta vapautumista vielä ylevämpänä kuin ulkoista väkivallattomuutta, mikä antaa vihjeen siitä, miten sisäinen myötätunto on vielä tärkeämpää kuin ulkoinen vahingoittamisen välttäminen. Ahiṃsā siis sekä edustaa joogan polun alkua, että toimii päämäärän saavuttamisen arviointivälineenä.
Ahiṃsā on aṣṭāṅga-joogan perusta
Ahiṃsā mainitaan ensimmäisen kerran sūtrassa 2.30 ensimmäisenä viidestä yamasta. Sen asema listan alussa kertoo sen tärkeydestä. Śaṅkara tulkitsee kommentaarissaan ahiṃsān kehoa, mieltä ja puhetta koskevaksi harjoitukseksi ja periaatteeksi, jolle kaikki muut yamat ja niyamat ovat alisteisia.
Sūtra 2.31 luonnehtii yaman noudattamista suureksi valaksi, mahāvrata, kun sitä noudatetaan vailla poikkeuksia, jotka saattaisivat koskea ammattia, yhteiskunnallista luokkaa, aikaa, paikkaa tai olosuhteita. Kommentaarit laajentavat väkivallattomuuden kattamaan myös ruokavalion. Lihan syöminen sen maun vuoksi, koska se on käytännöllistä, tai maan tapa, rikkoo ahiṃsāa vastaan. Hariharānanda pitää lihan syömistä vakavimpana rikkeenä väkivallattomuutta vastaan, mutta lisää ettei joogin tulisi vahingoittaa edes puita. Kommentaariperinne ei esittele ahiṃsāa vain ylevänä ihanteena, vaan joogan koko polun ehdottomana perustana.
Ahiṃsān toinen puoli: huoli toisten hyvinvoinnista
Yoga Sūtrat 2.33–34 esittelevät harjoituksen nimeltä pratipakṣa-bhāvanam, jossa tietoisesti kehitetään vastakkaisia ajatuksia, mikäli harjoittaja havaitsee vahingollisia mielensisältöjä. Vyāsan kommentaari esittelee väkivallattomuuden myönteisen vastineen: joogi omistautuu kaikkien olentojen hyvinvoinnin edistämiselle. Jooga ei ole tarkoitettu vain itsen vapautusta varten, vaan jokaisen hyväksi.
Sūtra 1.33 käsittelee, miten joogin tulisi kehittää ystävällisyyttä, myötätuntoa, toisten hyveiden arvostamista, ja paheiden tuomitsemattomuutta. Nämä neljä asennetta vievät voiman kateudelta, julmuudelta, pahansuopuudelta ja vihalta, jotka ovat väkivaltaisuuden siemeniä. Kommentaarit pitävät neljää periaatetta joko pakollisina (Vācaspati Miśra), tai vaihtoehtoisina mutta tavattoman tehokkaina (Śaṅkara). Näkökulmat painottavat sisäisen asenteen tärkeyttä erityisesti ahiṃsān kannalta.
Ahiṃsā aloittelevien joogien kannustimena
Sūtrat 2.15–2.25 selittävät miksi jokaisen tulisi ottaa väkivallattomuuden periaate vakavasti, riippumatta siitä onko kiinnostunut joogasta. Tietämättömyys aiheuttaa toiveita, vieroksuntaa ja pelkoa. Nämä johtavat toimintaan, josta aiheutuu haittaa muille, ja jotka sitovat suorittajansa tulevaan kärsimykseen. Jopa näennäisen hyveellinen tai miellyttävältä tuntuva toiminta aiheuttaa väistämättä jonkinlaista kärsimystä toisille olennoille. Näin toiminta ylläpitää karmallisia seurauksia.
Koska koko kärsimyksen kierre voimistuu aina kun vahingoittaa muita, ahiṃsāa voi pitää moraalisen velvollisuuden ohella käytännöllisenä menetelmänä välttää tulevaa kärsimystä. Jooga tarjoaa menetelmän tietämättömyyden poistamiseen, ja sen ensimmäinen askel on väkivallattomuus.
Artikkeli on lyhennelmä Janne Kontalan tekstistä Ahiṃsā Yoga Sūtrassa ja sen kommentaariperinteessä.
Kontala on kirjoittanut teoksen Yoga Sutra – Hiljaisen mielen tie (Basam Books, 2020).